Hei taas pitkästä aikaa! Huomaan, ettei töiden ja opiskelun lisäksi ole riittänyt aikaa tai voimia blogin suhteen, mutta nyt alkaa helpottaa. Periaatteessa olen yhtä esseetä ja seminaarityön opponointia vaille valmis varhaiskasvatuksen maisteri (kunhan saavat kurssisuoritusmerkinnät eteenpäin). Teen varmasti opinnoista ja valmistumisesta vielä oman erillisen kirjoituksensa. Tähän väliin kuitenkin kuulumisia pääsiäislomalta! Se on nimittäin sattumalta ollut varsin taidepainotteinen.
Pääsiäisloma alkoi oikeastaan jo torstaina, sillä se oli vapaapäivä töistä (teen osa-aikaista työaikaa heinäkuun loppuun asti). Kävimme Sinebrychoffin taidemuseossa, jossa on tällä hetkellä esillä perusnäyttelyn lisäksi ”hollantilaisen klassismin kirkkaimman tähden”, Caesar van Everdingenin (1616/1617–1678) teoksia. Näyttelystä lisää täällä.
Pääsiäislomalla teimme myös pienellä porukalla päiväretken Tampereelle. Matkalla kävimme ensin Kangasalan Kimmo Pyykkö -taidemuseossa, jossa en ollut käynyt koskaan aikaisemmin. Kimmo Pyykön teosten lisäksi esillä on tällä hetkellä Anssi Kasitonnin teoksia. Erityisesti Kasitonnin videoteokset olivat kiinnostavia – sekä hauskoja ja humoristisia että ajatuksia herättäviä. Ainakin niistä riitti keskusteltavaa! (Ja mitä sille yhden videoteoksen toiselle madolle kävi? Tai Masalle loppuratkaisun jälkeen?)
Kimmo Pyykkö -museosta minulla on vain yksi kuva, yllä oleva itsensä Urho Kekkosen tekemä taideteos.
Kangasalta ajoimme Tampereelle syömään (Tivoli smørrebrød & øl, suosittelen!). Kävimme ensimmäisenä Tampereen taidemuseossa, jossa on syntymäpäivääni 28.5. asti esillä ”Täältä tullaan! Naistaiteilijat modernin murroksessa” -näyttely. Näyttely tuo esille tuntemattomampia, mutta kuitenkin varsin merkittäviä, naistaiteilijoita 1900-luvun alkupuolelta. Pakko todeta, että opastetulla kierroksella voisi saada näyttelystä vielä enemmän irti. Jos siis sellaiselle satutte pääsemään, niin uskoisin, että kannattaa mennä! Aihe ja näyttelyn sisäiset teemat ovat erittäin kiinnostavia.
Taidemuseosta kävelimme kirpeän keväisessä säässä Näsilinnaan, siis museo Milavidaan. Rakennus oli tuttu Taistelu Näsilinnasta 1918 -elokuvasta, mutta tietoni itse rakennuksen pidemmästä historiasta olivat varsin vähäiset.
Museossa on tällä hetkellä esillä kaksi näyttelyä. Nottbeckit – Tampereen kosmopoliitit -näyttely ”seuraa Wilhelm Nottbeckin ja hänen perheensä loisteliasta ja kansainvälistä elämää Tampereella aina siihen saakka kunnes suvun viimeisetkin jäsenet jättävät Tampereen 1900-luvun alussa. Vuosiin mahtuu niin menestystä kuin kipeitä menetyksiäkin.” (Lähde.) Ihanat pokat -näyttely on museon uusin vaihtuva näyttely, joka esittelee silmälasien historiaa.
Otimme ääniopastuksen, jonka laitteet olivatkin tuttuja kesän 2015 Ruotsin reissultamme – samanlaiset olivat käytössä parissakin museossa. Näyttelyssä kuljetaan siis kuulokkeet korvilla, ja eräänlaisia nappuloita osoitetaan noilla kuvassa näkyvillä laitteilla (ja painetaan niistä), jolloin kuulokkeista alkaa kuulua kyseiseen huoneeseen liittyvä opastus. Käteviä! Harmillisesti tosin vievät sen vuorovaikutuksen mahdollisuuden, ja mekin sitten hiljaa kävellen kuljimme näyttelyn läpi. Näyttelyssä oli myös paljon muuta, kuten kuvia, tekstejä, kosketusnäyttöjä ja niin edelleen. Ilmankin ääniopastusta siis pärjää, mutta mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa ottaa tietysti kaikki irti.
Pidin siitä, miten Milavidassa oli jätetty näkyviin joitain jälkiä rakennuksen historiasta. Esimerkkinä yllä olevassa kuvassa näkyvät jäljet sisällissodan taisteluista. Paikalla ollut opas näytti myös lattiaan jääneet veritahrat, joihin tuskin olisimme kiinnittäneet huomiotamme. On hienoa, että tällaistakin historiaa halutaan välittää, eikä ”uudisteta” kaikkea. Rakennuksissa pitää näkyä niiden kerroksellisuus!
Rakennuksessa toimii museon lisäksi myös kahvila- ja ravintolapalveluita tarjoava Ravintola von Nottbeck / Cafe Milavida. Täällä nautimme vielä kahvit ennen kotiinlähtöä.
Varsinainen taidepääsiäinen kyllä! Mukavaa vaihtelua esseiden kirjoittelulle.
Pitkospuut 